"Saavat jäädä vuodeksi tai pariksi; ukkospilvi on uhkaamassa meitä."
"Pelkäätkö jonkun kostoa?" kysyi Anima katsoen häntä tuskallisesti.
"Ehkäpä. Me lähdemme tänään!"
Mutta sitten sovittiin siitä, että Anima ja Reginald seuraisivat heitä Stralsundiin. Vaunuja ei oltu vielä myyty, ja niihin mahtui hyvin neljä henkilöä.
Välttämättömät ostokset tehtiin tavattoman nopeaan ja seuraavana aamuna lähdettiin matkaan.
Olipa kuin olisi joku uusi side ollut kiinnittämässä näitä neljää toisiinsa. He tunsivat, etteivät he erottuaan enää tapaa toisiaan tässä maailmassa. Ja kolme heistä oli oppinut luottamaan toisiinsa ja rakastamaan toisiansa.
Anima oli nyt niinkuin edelliselläkin kerralla yrityksen johtavana sieluna, hän teki matkan helpoksi ja mukavaksi.
Stralsundiin saavuttuaan saivat he vielä viettää päivän yksissä, ennenkuin laiva lähti Ruotsiin. Silloin päätettiin, että Anima palaisi Wittenbergiin samoissa vaunuissa. Reginald olisi hänen suojelijanansa, ja piispa suorittaisi matkakustannukset. Anima ei kiitellyt, mutta hänen silmänsä olivat kyynelissä ja hän puristi lujasti piispan kättä rintaansa vasten.
Kaikki neljä menivät yhdessä laivalle.
Silloin Anima otti esille Melanktonin paperit ojentaen ne piispalle.