Kohta senjälkeen tuli Yrjö Pietarinpoika ja kysyi kumartaen, tahtoiko kuningas mitään.
Tämä seisoi ällistyneenä ja tuijotti eteensä.
Benediktuksen läsnäolo oli hyvin epämieluisana yllätyksenä prokuraattorille; mutta vielä ei toki ollut varmaa, oliko hänen tuumansa mennyt tyhjiin.
Kaarina makasi tiedottomana.
"Onko mies varmassa säilössä?" ärjyi kuningas.
"Hän on jo kuollut!"
Kuningas iski silmää; se rauhoitti häntä nähtävästi.
Kylmä väristys kävi läpi tohtorin, ja tuskin hilliten harmiaan hän sanoi osoittaen Kaarinaa:
"Eikö hänkin saa kuolla ilman muuta?"
"Kaarina! Kaarinani!" Eerik nosti hänet maasta ja sulki syliinsä, hyväili häntä, puhutteli häntä mitä hellimmillä nimityksillä kyynelten virtaillessa hänen silmistään.