Hän ei rohjennut eikä tahtonut puhua Kaarinan kanssa. Tämä olisi ehkä vain saanut häneltä tiedon murhasta ja syyttänyt häntä siitä. Ei, hän ei saanut tietää mitään siitä.
Näin ollen hän ei voinut kääntyä kehenkään muuhun kuin rakkaaseen Yrjöönsä, ja tämä lausui epäilyjänsä milloin tuosta, milloin tästä, joka oli hänelle vastenmielinen, samalla sydämessään kiroten "noitaa", jonka hän vannoi ennemmin tai myöhemmin kukistavansa.
* * * * *
Kun kuningas näin tuuliviirin tavoin kääntyi milloin sinne, milloin tänne, jatkui sota sekä maalla että merellä tuottamatta mitään hyötyä. Kansa vain köyhtyi, ja suuria maa-aloja hävitettiin autioiksi.
Vuonna 1566 lähti liikkeelle urhoollisen amiraalin Klaus Hornin johdolla laivasto, jossa oli 68 laivaa. Hän voitti tanskalaiset ja saksalaiset useissa tappeluissa; se oli jonkinlaista merirosvosotaa, jossa taistelevat tarkoittivat toistensa hävittämistä.
Maalla käytiin sotaa yhtä huonoilla tuloksilla.
Eerik epäili sotapäällikköjänsä, ja he samoin epäilivät ja pelkäsivät kuningasta, joka lähetti kätyreitänsä kylvämään miehistöön epäluuloa päällikköjä kohtaan.
Kun saapui tieto, että tanskalainen päällikkö Rantzow oli lähtenyt liikkeelle ja havitteli Länsigöötanmaan rajoilla, ei ollut ketään muuta panna sotajoukon päälliköksi kuin Maunu, Saksin herttua.
Tämä nuori, hilpeä herra oli erittäin hyvillään näin suuresta kunniasta. Pitäisihän sen, joka oli eturivissä tanssisalissa, olla etumaisena myöskin taistelukentällä, ja olisihan hänen morsiamensa, prinsessa Sofia, ihastuksissaan saadessaan sitoa hänen otsalleen voitonseppeleet.
Mutta suuret teot seuraavat harvoin suuria sanoja. Maunu herttua ei ollut mikään sankari, ja hänen pelkuruutensa tarttui koko sotajoukkoon, joka tuskin yrittikään vastustamaan vihollista. Rantzow hyökkäsi rajan yli Länsigöötanmaahan, hävitti maakunnan aina Skaraan saakka, poltti kaupungin ja eteni pohjoiseen päin Venersborgiin asti.