"Oletteko päättäneet lähteä sinne?" kysyi Märta rouva kiihkeästi.
"Meidän täytyy", vastasi hänen herransa, mutta pöydällä lepäävä käsi vapisi.
"Ei kellään ole vähemmän pelättävää kuin minulla", huomautti Eerik, "ja siksi ehdotan, että minä menen edeltäpäin tiedustelemaan, jos varovaisuus niin vaatii. Herra isäni voi sitten lähteä tai olla lähtemättä, miten parhaaksi näkee."
Ainoa, joka ehdottomasti hyväksyi tämän ehdotuksen, oli Märta rouva.
"Jos molemmat hyppäävät sudenkuoppaan", arveli hän, "ei toinen voi auttaa toista."
Oli miten olikaan, mutta sitten päätettiin, että Eerik herran tuli seuraavana päivänä lähteä matkaan Svartsjöhön. Suuri oli kuitenkin hämmästys, kun hänen lähtiessään myöskin Märta rouva esiintyi täydessä matkapuvussa.
"Minä teen ostoksia", sanoi hän, "ja se voi hyvin käydä laatuun samalla."
Mutta kun he tulivat lähemmä Svartsjötä, sanoi hän: "Minulla on hieman sanomista kuninkaalle." Ja niin hän seurasi perille asti.
Eerik herralla olisi kyllä ollut halua kieltää häntä siitä, mutta se ei ollut tapana siihen aikaan.
Heidän tullessaan perille otti prokuraattori heidät vastaan.