Myöhään illalla eukko palasi. Hän oli aivan oikein tavannut kreivin, joka oli näyttänyt hyvin huolestuneelta. Eukko otti esiin pienen, hyvin kapean sormuksen, jota Svante Sture aina oli pitänyt oikeassa pikkusormessaan. Märta rouva oli monta kertaa pyytänyt sitä, mutta saanut aina vastaukseksi: "Kuolemani jälkeen!" Ja nyt hän lähetti sen hänelle. Märta rouva purskahti itkuun ja pisti sormuksen sormeensa annettuaan ketjut eukolle.
"Jumalan kiitos, hän on pelastunut", ajatteli Märta rouva, "ja hän voi varoittaa Niiloa. Mutta Eerik, rakas Eerikkini, miten saada hänet vapaaksi?"
Kreivi Svante Sture oli saanut kauluksen ja lukenut kirjoituksen siitä. Hän tuli hyvin surulliseksi, mutta hän ei aikonutkaan piilottautua. Ehkäpä kuningas Eerik tyytyisi hänen henkeensä ja säästäisi hänen poikansa.
Kuolema ei näyttänyt hänestä ensinkään kauhistavalta; hän tahtoi vain valmistautua siihen. Ja niin hän kutsutti Söderteljessä luokseen papin, nautti pyhää ehtoollista ja matkusti heti sen jälkeen Svartsjöhön.
Hänen poikansa ja ystävänsä olivat jo kukin erikseen telkien takana.
Sama kohtalo tuli nyt myöskin jalon Sture-suvun päämiehen osaksi.
Kuninkaan lautakunta oli kokoontunut Svartsjöhön. Ne todistajat, joita aiottiin kuulustella, olivat: Peter Sastorp, saksalainen kaupustelija, kuninkaan urkuri Aleksanteri, eräs Paulus-niminen seppä, Hannu Wolf ja Kristofer, edellinen Abraham Stenbockin, jälkimäinen Iivari Iivarinpojan palveluksessa.
Peter Sastorp kertoi, että eräs mies nimeltä Josua Genevitz oli Saksassa kertonut hänelle Niilo Sturen luona vietetyistä jäähyväiskesteistä, kun tämä vastatuulen tähden viipyi Valdemarinsaaren edustalla.
Kaarle herttua oli myöskin ollut saapuvilla, ja Josua oli väittänyt silloin sovituksi siitä, että kuningas olisi toimitettava pois valtaistuimelta ja hengiltä.
Kuninkaan urkuri todisti kuulleensa samaa ollessaan siihen aikaan
Ryvoldin kaupungissa Saksassa.
Seppä vannoi ja vakuutti, että kun Niilo Sture ja Josua Genevitz olivat tulleet Stralsundiin, niin he oitis olivat ruvenneet punomaan juonia kuningas Eerikkiä, vieläpä koko Ruotsin valtakuntaa vastaan. Se oli koko Saksassa tunnettu asia, sanoi hän.