"Hankkikaa minulle ensin kahden todistajan vahvistama todistus, että allekirjoittaminen on tapahtunut kuninkaan käskystä teidän kauttanne", huudahti puolijuopunut ylimys säikähtyneenä.
"Sen teen", vastasi prokuraattori ja kiiruhti huoneesta.
Hän palasi uskomattoman pian; todistus oli semmoinen, kuin oli pyydettykin, ja herra Abrahamin täytyi täyttää lupauksensa.
Mutta hän ei ollut ottanut huomioonsa, että kirje oli päivätty tammikuussa.
Seuraavana aamuna vietiin herra Abraham Stenbock lautakunnan eteen. Kirje näytettiin ja sanottiin, että haarniskat merkitsivät sotilaita ja kahleet aseita, joita hän muka oli pyytänyt lähettämään Saksasta.
Syytetty joutui niin hämmennyksiin ja suunniltaan, että unohti todistuksenkin eikä voinut antaa järkevää vastausta. Sen nojalla hänet pantiin heti vankeuteen.
Vanha Svante kreivi kutsuttiin kahdesti lautakunnan eteen, mutta hänestä ei voitu todistaa ainoatakaan epäilyttävää toimenpidettä.
Jälkimäisellä kerralla, toukokuun 14 p:nä, oli kuningas itse saapuvilla.
Hänen omien päiväkirja-muistiinpanojensa mukaan olisivat tuomarit helposti voineet tuomita vanhan herran, mutta Eerik käski itse ottaa asian perinpohjaisemmin tutkittavaksi.
Svante herra kiitti tästä armonosoituksesta ja pyysi saada puhutella kuningasta; hänellä oli jotakin erittäin tärkeätä ilmoitettavana kuninkaalle.