"Minun ei ole lupa aukaista kenellekään", sanoi sieltä tullut nainen, kauhistuksen ilme kasvoillaan.
"Minä tahdon puhua rouva Kaarina Maununtyttären kanssa."
"Armollinen rouva matkusti yöllä pois."
"Mihin?"
"En tiedä."
"Mutta minä tiedän, että hän on kotona, ja minä tahdon, minun täytyy puhua hänen kanssaan", tiuskaisi tarmokas rouva kiihkeästi, tunkeutuen väkisin sisään.
"Älkää, Herran tähden, tehkö minua onnettomaksi. Minä olen yksin koko talossa; kaikki muut ovat poissa."
"Se ei ole totta; Kaarina rouva on lähettänyt sanan minulle.
Hän odottaa, ja minä tiedän kyllä tien itsekin."
Hän työnnälsi palvelijatar-rukan tieltään.
"Menkää vaan, ketään ette löydä. Minä näen kyllä, että olette onneton rouva Märta Sture, jonka vuoksi armollinen rouva vuodatti niin katkeria kyyneleitä."