"Arvelin, että Eerik hänet nähdessään…"
"Se ei koskaan vaikuttane hyvää; jätä hänet minun luokseni. Tahdotko jäädä, Maunu?"
"Niinkuin tahdot, ihana vedenneitoni!"
Keskustelun aikana oli Saksin herttua Maunu tullut sisään. Kun hän sai tietää, mistä oli kysymys, pyysi hän päästä mukaan. Hänellä oli muka yksityistä asiaa kuninkaalle.
Asia oli nyt ratkaistu, mutta Katariina oli sitä mieltä, että matka olisi lykättävä muutamia päiviä tuonnemmaksi, kunnes hän ehtisi kirjoittaa Kaarinalle ja ilmoittaa heidän tulostaan.
Prinsessat pitivät sitä liikanaisena kohteliaisuutena; Kaarinahan oli vain tehnyt velvollisuutensa, arvelivat he.
Kuningattaren tahto jäi kuitenkin ratkaisevaksi.
Mutta lähdön edellisinä päivinä prinsessat kehottelivat saksalaista herttuaa ottamaan tarkan selon "tuosta naikkosesta", mutta hänen huomaamattansa. Hänen ei pitänyt kertaakaan alentua puhuttelemaan häntä, mutta hänen tuli kuunnella, eikö hän käyttänyt kömpelöä puhetapaa.
Mitä hän kuuli ja näki, sitä hän ei saanut unohtaa. Kotia tultuaan täytyi hänen tehdä kaikesta tarkkaan selkoa.
He lähtivät.