"Mutta ajattelehan", sanoi Kaarle, "sinulla on poika itselläsikin."
"Kaikki perintöruhtinaat eivät tule kuninkaiksi", vastasi Juhana kirjoittaen nimensä papereihin.
Katariina otti tarkan selon siitä, ettei ketään kuuntelijoita ollut läheisyydessä. Sitten kävivät nämä kolme tuttavalliseen ja avomieliseen keskusteluun.
Kaarlea hämmästytti, että heillä olivat asiat yhtä selvillä kuin hänellä itselläänkin.
"Niin käy, kun on ystäviä", sanoi Juhana.
Veljekset olivat yksimielisiä siitä, ettei nykyinen hallitus voinut kauan pysyä pystyssä; mutta siitä ei ollut puhetta, miten ja milloin se kaatuisi.
Juhana vain huomautti, että he molemmat, Kaarle ja hän, kyllä tulevat sopimaan. Puhutaanhan entisinä aikoinakin olleen kuninkaita, jotka yhdessä hallitsivat maata ja valtakuntaa sovussa ja rauhassa; miksikä semmoista ei voisi nytkin tapahtua?
Tuli puhe myöskin Kaarina rouvasta, ja silloin Katariina puuttui puheeseen. Halveksivasti hän puhui "halpasukuisesta" lausuen, ettei koskaan voisi alentua ojentamaan kättänsä hänelle.
Juhana sanoi tahtovansa suudellakkin sitä, jos niin vaadittaisiin.
"Minä olen sen jo tehnyt", huomautti Kaarle ja kertoi
Svartsjössä-käynnistään.