"Häpeämätön lutka, kuinka hän kehtasi tulla tänne!" huudahti prinsessa Sofia.
"Varmaankin kuninkaan käskystä", sanoi leskikuningatar.
"Niin hän sanoi minulle", lausui Elisabet. "Hän olisi kernaammin suonut, ettei hänen olisi tarvinnut tulla."
"Hän häpesi meidän seurassamme", väitti Sofia, "vai mitä sinä luulet,
Maunu?"
"Voidakseni asettua hänen ajatuskannalleen pitäisi minun oppia tuntemaan hänet paremmin."
"Se on vallan tarpeetonta; minä inhoan häntä, nyt sen tiedät." Sofia keikautti pöyhkeästi päätään.
"Yksi asia on varma", sanoi Kaarle. "Ilman häntä emme nyt olisi koossa täällä."
"Onko se mahdollista!" huudahti herttuatar. "Olkaamme sitä ystävällisempiä hänelle päivällisillä", sanoi leskikuningatar.
Kaikki lähtivät nyt linnaa kohden. Ikkunan ääressä seisoi Eerik,
Kaarina vieressään, heitä vastapäätä Juhana suudellen Kaarinan kättä.
Katariinan silmät säkenöivät, hän otti pikku poikansa imettäjältä ja meni saliin.