Kuningas Eerik määräsi itse, mitä Ruotsin puolelta oli tehtävä.
Hän ei luottanut kehenkään ja pelkäsi jättää valtaa käsistään.
Vähimmin vaarallisena pidettiin Hogenskild Bielkeä, ja marraskuun 5 p:nä hänet määrättiin päälliköksi.
Mutta jo 10:ntenä marraskuuta asetettiin kreivi Pietari Brahe neuvonantajana hänen rinnalleen.
Kuningas ei luottanut kumpaankaan ja siksi hän kaikessa hiljaisuudessa uskoi ohjakset Tönnes Olavinpojalle, entiselle kamaripalvelijalleen, joka oli päässyt suureen suosioon ja jalkaväessä kohonnut everstiksi. Tämän tuli antaa sotaväelle salaiset määräyksensä, ettei se saanut totella muita kuin Tönnesin allekirjoittamia käskyjä.
Ollakseen oikein varma lähetti kuningas muutamia talonpojiksi puettuja henkivartijoitaan myymään ruokavaroja leiriin, mutta samalla tuli heidän ankarasti sanoa huoveille, ettei mitään saatu tehdä, ennenkuin kuningas itse saapui.
Onnettomuudeksi ruotsalaiset päälliköt eivät olleet vastustajainsa vertaisia.
He marssivat Itägöötanmaahan ja hakkauttivat Holavedenillä suuria murroksia sekä hävittivät kaikki Motalavirran yli vievät sillat luullen siten varmasti saavansa Rantzowin satimeen.
Mutta he pettyivät.
Vakoilijainsa kautta oli heidän kekseliäs vihollisensa saanut tietoonsa kahluupaikan Kungs-Norrbyn lähellä.