Niin varmat olivat ruotsalaiset menestyksestään, että eivät edes olleet varustaneet leiriään eivätkä asettaneet vartijoita.
Tammikuun 15 p:nä 1568 meni Rantzow kahluupaikasta yli ja kävi ruotsalaisten kimppuun päivän koittaessa.
Syntyi kauhea hämmennys.
Sekä päällystö että miehistö menettivät malttinsa.
Mitään vastarintaa ei edes yritettykään.
Niin suinpäistä oli pako, ettei miehistö edes saanut saappaita jalkaansa, vaan juoksi paljain jaloin lumessa. Ne, jotka olivat saaneet nahkakintaansa mukaansa, vetivät ne jalkoihinsa ja juoksivat sitten niin kauan kuin voimat ja kintaat kestivät.
Tanskalaiset saivat 150 vankia, 7 tykkiä sekä sotakassan ja koko kuormaston.
Sillä välin oli kuningas Eerik itse lähtenyt matkaan.
Hän lähti Svartsjöstä tammikuun 8 p:nä matkustaen Söderteljen ja
Nyköpingin kautta Stora-Malmiin.
Vastoin kaikkien neuvoa hän käski koko sotajoukon vetäytyä sinne, siis myöskin sen osaston, joka oli Rantzowin eteläpuolella hänen paluumatkaansa estämässä. Totella täytyi, ja näin pääsi Tanskan armeija pälkähästä.