Tällä välin olivat Smålannin ja eteläisen Itägöötanmaan talonpojat kokoontuneet ja hakanneet suuria murroksia estääkseen tanskalaisten paluumatkaa.
Rantzow lähti Skeningestä yöllä vasten tammikuun 24 p:ää. Hän marssi itäisen Holavedenin halki, jossa häneltä meni kokonainen vuorokausi tunkeutuessaan äärettömien murrosten läpi.
Tuhat muskettisoturia olisi täällä voinut perin-pohjin tuhota tanskalaisen sotavoiman.
Ankara talvi oli vihollisille hyväksi avuksi. Sommen oli kuin lumen peittämä lattia.
Rantzow meni sen poikki ja niin oli hän voittanut ensimäisen suuren esteen.
Kun hän tuli Smålantiin, hyökkäsi Henrik von Minden muutaman smålantilaishuovin ja neljänsadan talonpojan kanssa Eksjön lähellä hänen jälkijoukkonsa kimppuun.
Vain suuren tappion kärsittyään ja tehden pitkän kierroksen pääsivät tanskalaiset heidän ohitsensa.
Rödasjön luona syntyi ankara taistelu.
Tanskalaisten sotapappi sanoikin saarnassaan senjälkeen, että he nyt vihdoinkin olivat tulleet Punaisen meren [Rödasjö = Punainen järvi] yli, mutta että Jordanin virta oli vielä jäljellä.
Flishultin luona oli kolmas väijytyspaikka.