Sillä aikaa olivat hallitustoimet laiminlyödyt ja valtakunta joutunut rappiolle; mutta nyt on Jumala auttanut hänet entiseen terveyteensä ja voimiinsa sekä antanut hänelle takaisin hänen kuninkaallisen valtansa. Siksi hän tahtoo koko Ruotsissa vietettäväksi yleisen kiitosjuhlan, ja sitten hän valmistuttaa julistuksen kaikista niistä tapahtumista, joita nyt yhden vuoden kuluessa oli tapahtunut.
Hän tulee toimittamaan suuria asioita, sen hän tunsi itsessään. Aatelin, tuon vihatun aatelin hän käskee pitämään paremmin huolta ratsupalveluksestaan. "Minä tahdon heille huomauttaa", jupisi hän itsekseen, "että he ja heidän vanhempansa eivät ole korotetut aatelissäätyyn siinä tarkoituksessa, että he vain pitäisivät hyviä päiviä eivätkä tekisi mitään Ruotsin valtakunnan hyväksi."
Mutta hänen pahat taipumuksensa kuiskivat hänelle alati Yrjö Pietarinpojasta, ja hän halusi kiihkeästi saada taas luokseen tuon hengenheimolaisensa, jolla oli kykyä arvaamaan hänen salaisimmatkin ajatuksensa ja joka ei pelännyt panna toimeen mitä hän hiljaisuudessa toivoi, mutta ei uskaltanut käskeä, vaikka mielellään, hyvin mielellään näkikin, että ne toimitettiin.
Kun hän tulee Tukholmaan, käskee hän airuen kautta katujen ja torien kuuluttaa, että Yrjö Pietarinpoika oli kunniallinen, viaton mies, ja että Upsalassa surmatut herrat olivat kavaltajia, jotka ansaitsivat kuolemansa.
Tukholmassa hän voi vapaasti tehdä sen, onhan siellä Yrjö Pietarinpoika hänen tukenaan, ja tämä antaa kyllä henkensäkin herransa pelastukseksi.
Mutta ajatukset liitelivät asiasta toiseen hänen levottomassa sielussaan; toimessa hänen täytyi olla, ja hänen toimintansa oli kulloinkin hänen mielenlaatunsa ilmaisijana.
Eerik oli aina ollut yhtä innokas äkseerauttaja kuin huono sotajoukon johtaja. Geijer sanoo, että "kun kekseliäisyyttä ei vielä oltu käytetty univormujen muodostelemiseen, käytti hän kykyänsä sotamerkkien keksimiseen; hänen tiedetään määränneen ei ainoastaan punaista verkaa ja vihreätä ja keltaista palttinaa, vaan myöskin punaisiksi värjättyjä hanhensulkia, niin monta ketun- ja oravanhäntää kuin saada voitiin ja monta tuhatta suomalaista puupikaria, joista nimenomaan sanottiin, että ne olivat aiotut sotamerkeiksi."
Että kuninkaan terveys parani ja vahvistui leirillä, näkyy siitäkin, että hän käski Tukholmasta lähettää leiriinsä Smålantiin omalle varalleen "viiniä ja maustimia, hyvää, makeata kreikkalaista viiniä, muskatellia (väärentämätöntä), Reinin viiniä ja muuta viiniä, joka on suloista nauttia, toppasokeria, kanelia, inkivääriä, muutamia korillisia rusinoita y.m."
Kaarina oli seurannut Svartsjöstä Söderteljen kautta Nyköpingiin, mutta siellä hän sairastui ja synnytti pojan.
Sanomaton oli kuninkaan ilo, kun hän tämän kuuli. Nyt oli hänellä poika, joka voi olla hänen vanhuutensa turva ja ylpeys sekä kantaa Kustaan nimeä.