Kuningas toivoi, että äskensyntynyt pian kastettaisiin, sekä pyysi kummeiksi kreivi Pietari Brahen ja vapaaherra Sten Eerikinpoika Lejonhufvudin.
Sodan jatkuminen pakotti kuitenkin jättämään sen tuonnemmaksi, mutta poissa ollessaan hän kirjoitti useita kirjeitä "korkeasti kunnioitetulle ruhtinattarelleen ja rakkaalle, lemmitylle puolisolleen".
Tällä välin alkoi lumi sulaa, ja tiet ja polut kävivät pohjattomiksi; sentähden kuningas käski lakkauttaa vihollisuudet ja matkusti itse pohjoiseen päin takaisin Svartsjöhön.
Siellä hän vietti muutamia viikkoja yhdessä Kaarinansa kanssa, työskennellen puutarhassaan, jota hän itse hoiti, mutta osoitti sen ohessa sellaista uhkamielisyyttä, että koko hänen ympäristönsä pelkäsi.
Yrjö Pietarinpoika sai taas vapautensa, ja airuet kuuluttivat, että hänet oli tuomittu syyttä, mutta että Upsalassa murhatut herrat olivat ansainneet kuolemansa.
Suosikki sai viettää ainoastaan muutamia päiviä Svartsjössä. Hänen tuli oleskella Tukholmassa voidakseen pitää tarkoin silmällä kaikkea.
Maaliskuussa kuningas itse matkusti sinne.
Silloin hän määräsi, että Sturein kaikkien sukulaisten piti maksaa takaisin kuninkaan suorittamat sakot, sekä myöskin että Odensalan talonpoikain tuli antaa takaisin kullat ja hopeat, joita hän sairautensa aikana oli siellä jaellut.
Eniten kaikesta hän katui sitä, että Juhana oli päässyt vapaaksi. Oli luonnollista, että Yrjö Pietarinpoika tässä suhteessa kiihotteli hänen mieltään. "Vaalea pää" oli taas uhkaamassa häntä. Niilo Sture oli poissa, mutta herttua oli jäljellä.
Huhtikuun 29 p:nä 1568 hän kirjoitti Juhanalle vaatien takaisin kirjeitä, jotka hän edellisen sairautensa aikana oli lähettänyt herttualle, sekä niitä "artikkeleita", jotka tämä oli saanut Ventholmassa.