"Sen hyvin kyllä ymmärrän."
"Mutta eikö ole kummallista", jatkoi kuningatar tutkivasti silmäillen Kaarinaa, "että samassa tilaisuudessa annettiin herttuattarelle nimetön kirje, jossa sanottiin: 'Älkää tulko häihin, älkää ainakaan ottako pikku Sigismundia mukaan!'"
Kaarina punastui otsasta kaulaan asti. "On hyvin kummallista", sanoi hän.
"Sehän merkitsisi, että jokin vaara on uhkaamassa."
"Ilkeät ihmiset voivat saada paljon pahaa aikaan, ja muut saavat syyn niskoilleen."
"Herttuattarella ja Sigismundilla on siis hyvä ystävä."
"En voisi koskaan saada lohdutusta, jos Sigismundille tapahtuisi jotakin pahaa", virkkoi Kaarina vilkkaasti.
Katariina syleili häntä hellästi. "Ole edelleenkin, niin kauan kuin voit, hyvänä haltijattarena kaikille", sanoi hän. "Hyvä Jumala on kädellään sinua suojeleva, ja ihmisten pahat ajatukset ja arvostelut ovat senjälkeen sinusta vähäpätöisiä."
Kaarina suuteli hänen kättänsä. "Te olette poistanut raskaan kuorman sydämeltäni", sanoi hän ja riensi pois.
Katariina katsoi säälivästi hänen jälkeensä. "En voinut sanoa totuutta", ajatteli hän. "Nauttikoon hän häiritsemättä lyhyen onnensa."