Sitten hän meni prinsessain luo, osittain ollakseen saapuvilla morsianta puettaessa, osittain kertomaan Sofialle sen osan keskustelusta, joka koski häntä.
Tukholman Suurkirkko oli upeasti koristeltu. Eerik tahtoi viettää vihkiäisensä niin loistavasti kuin suinkin. Kaikkia kaupungin kelloja soitettiin, ja tuhansittain ihmisiä aaltoili niillä kaduilla, joita pitkin juhlakulkue tuli kulkemaan.
Oli kirkas ja säteilevä heinäkuun päivä.
Ensin tuli neljä valtakunnanneuvosta kantaen vallanmerkkejä, kruunua, miekkaa, omenaa ja valtikkaa; senjälkeen kuninkaan serkku, kreivi Pietari Brahe, taluttaen kuninkaan morsianta, joka ei vielä ollut täyttänyt kahdeksaatoista; neljä aatelismiestä kantoi kallisarvoista, kultakankaasta tehtyä telttaa heidän päällänsä. Sitten tuli leskikuningatar kuninkaan taluttamana, Maunu, Saksin herttua, taluttaen prinsessa Sofiaa, sitten prinsessa Elisabet ja pitkä jono ylhäisiä herroja ja rouvia.
Vanha arkkipiispa Laurentius Pietarinpoika toimitti vihkimisen, ja sen kestäessä pidettiin Kaarinan lapsia, Sigridiä ja Kustaata, teltan alla heidän laillisuutensa merkiksi ja vahvistamiseksi.
Ennen ja jälkeen vihkimisen lauleli lukuisa, nuorista miehistä muodostettu kuoro.
Seuraavana päivänä, heinäkuun 5:ntenä, Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi, ja kaikilla julkisilla paikoilla julistivat airuet hänen lapsensa laillisiksi kruununperillisiksi.
Samassa tilaisuudessa vihittiin prinsessa Sofia ja herttua Maunu.
Sitten seurasi lukuisia, loistavia kestejä. Eerik tahtoi tällaisissa tilaisuuksissa esiintyä kaikella sillä loistolla, jonka hän arveli kuninkuuteen kuuluvaksi.
Ruumiillisestakaan kestityksestä ei ollut puutetta. Vanhat tilikirjat kertovat, että Pietari Kock ja Herman Kock Suurtorilla paistoivat kokonaisen härän, ja samalla kuin se syötiin, tyhjennettiin monta viini- ja olut-ammetta kuningas Eerikin ja kuningatar Kaarinan menestykseksi.