Elisabet palasi pian.
"Hän tulee taas tänne huomenna", huusi hän jo ovessa.
"Elisabet, miten sinä tohdit?"
"Pyysithän sitä itse, ja olisitpa nähnyt, miten iloiseksi hän tuli, kun sanoin, että sinä olit kuulemassa laulua."
"Sinun ei olisi pitänyt sanoa hänelle sitä."
"Mutta nyt se on tehty, ja kyllä sinä voit olla tulematta tänne huomenna."
Mutta Sofia tuli joka päivä. Hän kadehti sisartansa, joka sai puhutella ja kiittää häntä; hän halusi nähdä Lecoeuriä, mutta ei voinut rikkoa hovitapojen ankaria säädöksiä.
Silloin kertoi hänen hovineitsyensä eräänä päivänä suurena salaisuutena, että jos prinsessa tahtoisi tyhjentää pienen pullon, jonka hän antaa hänelle, hän saisi nähdä ajatuksensa ilmielävinä silmiensä edessä.
Sofia arveli, että se oli mahdotonta, mutta hänellä oli kyllä halua koettaa sitä.
Määrättyyn aikaan hän tyhjensi pullon.