Vadstenassa oli runsaasti hopeaa ja rahaa, ja minkäpä muun tähden palkkasoturi sotisikaan?
Miten toisenlainen olikaan Juhana herttua; arkana ja hätäilevänä hän tahtoi vain niittää mitä toinen kylvi.
Kaarle olikin sentähden johtajana kaikissa sotaisissa yrityksissä;
Juhana tuli jäljessä ja niitti kunnian.
Mutta diplomaattisissa toimissa, kun oli kysymyksessä esiintyminen vierasten ruhtinasten suhteen, hän kyllä piti asianansa olla ensimäisenä.
Oli tärkeätä saada aikaan pysyvä rauha kuningas Fredrik II:n kanssa. Mutta pitääkseen aina selkänsä vapaana esiintyi Juhana puolueettomana, itsenäisenä ruhtinaana sanoen ryhtyneensä valtakunnan säätyjen kanssa yksiin tuumiin ja näiden yksimielisestä pyynnöstä päättäneensä pyhän kolminaisuuden nimessä itse ottaa hallituksen. Herttuan suuresti rakastettu veli, kuningas Eerik, ei ollut raivoavan pöyhkeytensä vuoksi koskaan elänyt rauhassa naapuriensa kanssa. Se oli sitävastoin herttuan suurin ja sydämellisin toivo.
Sentähden hän ehdotti, että kaikki vangit vaihdettaisiin ja ensi aluksi tehtäisiin rauha kolmeksi kuukaudeksi, jolla aikaa riitakysymyksistä sovittaisiin.
Fredrik vastasi vältellen, mutta Juhanan valtuutetut saivat turvalupauksen käydäkseen Tanskassa, ja heidän toimensa saivat todellakin aikaan vihollisuuksien keskeytymisen, jonka johdosta herttuat saivat tilaisuuden viedä joukkonsa Etelä-Ruotsista Tukholmaa kohden.
Juhanan pitäessä huolta diplomaattisista toimenpiteistä puuhaili Kaarle kapinan edistämiseksi. Kaikkialla hän oli johtavana henkilönä, kun aseellisen vastarinnan kukistaminen oli kysymyksessä.
Hän marssi heinäkuun 17 p:nä Stegeborgiin, joka antautui miekaniskutta, ja muutamia päiviä myöhemmin valloitettiin Norrköping.
* * * * *