"Sitä juuri minäkin ajattelin."
"Estäköön hän myöskin kuninkaan huoveja Itägöötanmaassa menemästä vihollisen puolelle."
"Joudu, joudu!"
Ja Yrjö Pietarinpoika kiiruhti matkaan. Nyt hän oli oikein omalla alallaan.
Itse kirjoitti kuningas veljilleen kauniita ja sovintoauhkuvia sanoja.
Sven Elovinpoika ja Eerik Holgerinpoika lähetettiin sovinnonvälitystä yrittämään.
He tapasivat Kaarle herttuan ja muutamia ylhäisiä herroja
Norrköpingissä.
Kaarle luki kirjeen ja käski sitten lähetystön mennä Juhana herttuan luo, joka edelleen oleskeli Vadstenassa.
Sinne oli kokoontunut joukko valtakunnan vihaisimpia herroja: leskikuningattaren isä, vanha valtiomarski Kustaa Stenbock, Yrjö Gyllenstjerna, yksi valtiokansleri Niilon pojista, Ture ja Juhana Bielke sekä jälkimäisen poika Aksel. Eerik Stenbock, Kustaa Banér ja lopuksi Pontus de la Gardie.
Lähettiläät esittivät asiansa, mutta heille vastattiin, ettei kukaan voinut luottaa kuninkaan suloisiin sanoihin ja petollisiin vakuutuksiin.