Enempää hänellä ei ollut sanottavaa, ennenkuin oli tiedustellut
Juhana herttuan mielipidettä.
Yrjö Pietarinpojan neuvosta kutsuttiin kokoon valtiopäivät. Ainoastaan Pohjois-Ruotsista saapui koko joukko, joka valitteli kapinaa rikolliseksi ja pyysi kuningasta kaikin voimin sitä tukahuttamaan.
Sillä välin herttuat valloittivat koko Itägöötanmaan ja Leckön
Länsigöötanmaalla.
Nyköping oli ollut veljestaistelujen näyttämönä Folkunga-suvun aikana; nyt alkoivat samanlaiset taistelut Vaasa-suvun kesken.
Kun Eerik huomasi, ettei voinut päästä sovintoon veljiensä kanssa, lähti hän heitä vastaan Nyköpingiin.
Linna oli Kaarle herttuan hallussa; kuningas valloitti ja poltti kaupungin.
Muutamia päiviä he seisoivat melkein tasaväkisinä vastakkain, mutta tappelua ei syntynyt.
Eerik määräsi silloin Iivar Stjernkorsin päälliköksi ja palasi itse
Tukholmaan.
Pian senjälkeen Kaarle sai lisäväkeä ja kävi ahdistamaan vihollista lyöden sen ensin Svartan niityillä ja sitten Hölön metsässä.
Kuninkaan väki pakeni pitkin Tukholmaan vievää tietä, ja herttuat seurasivat jäljessä.