Saatuaan tästä tiedon kokosi Eerik väkensä ja kiiruhti vihollista vastaan.
Botkyrkan luona hän kohtasi Pontus de la Gardien johtamat etujoukot.
Kuningas itse johti hyökkäystä hämmästyttävällä rohkeudella ja kuolemanhalveksimisella. Näyttipä melkein siltä, kuin hän olisi etsinyt kuolemaa. Kaikki, jotka hän kohtasi, kaatuivat; olipa vähällä, ettei de la Gardiekin päässyt hengestään.
Eerikin valkea kypärinharja liehui aina kiivaimmassa kahakassa, ja monta herttuain miestä hänen kätensä kaatoi.
Pian he kääntyivät yleisesti pakoon; ja monet menettivät henkensä tungoksessa järven ja lähellä olevan vuoren välillä.
Kuningas asettui väkineen Born-järven ja Aspenin väliselle kannakselle.
Herttuat päättivät nyt ahdistaa Tukholmaa pohjoispuolelta.
He marssivat Mälarin ympäri, valloittivat Gripsholman, Vesteråsin ja
Upsalan, josta he Uplannin halki taas palasivat Tukholman edustalle.
* * * * *
Hovissa vallitsi sillä aikaa mitä suurin levottomuus ja pelko.