Hyvin monet neuvoivat Eerikkiä pakenemaan Liivinmaahan ja puolustaumaan siellä.
Tsaari tarjosi hänelle kymmenentuhatta miestä apuväkeä, mutta Eerik hylkäsi tarjouksen; hän ei tahtonut laskea valtikkaa kädestään.
Mitä hurjimpia huhuja pääsi nyt liikkeeseen. Kuiskailtiin kuninkaan aikovan lähettää leskikuningattaren ja prinsessa Elisabetin Venäjän tsaarin luo pakottaakseen täten molemmat veljet suostumaan parempiin ehtoihin.
Kuninkaalliset naiset olivat suunniltansa kauhusta eivätkä tienneet, mihin toimiin ryhtyä.
Maunu herttua, joka jo alkoi huomata kuninkaan joutuvan tappiolle, neuvoi heitä pakenemaan.
Eräänä päivänä sanoivat leskikuningatar ja prinsessat tahtovansa lähteä Mälarille huvittelemaan.
He laskivat maalle ennakolta määrättyyn paikkaan. Siellä oli Maunu herttua heitä vastassa 90 ratsumiehen kera; matkaa jatkettiin maitse, ja puolimatkassa Upsalan ja Tukholman välillä tavattiin herttuat.
Moni muukin karkasi vihollisen puolelle.
Niin teki Klaus Fleming eräässä hyökkäyksessä Gripsholmaa vastaan.
Eerik lähetti Iivar Stjernkorsin Suomea vartioimaan. Tämä otti haltuunsa Turun linnan ja kokosi sotaväkeä herttuain varalle. Moni teki samoin.