Sitten hän yritti kirjeiden ja sanankuljettajain avulla päästä yhteyteen ulkopuolella olevain ystäväinsä kanssa. Aatelistossa ei Eerikillä ollut ketään semmoista, mutta alhaisemmassa kansassa oli useita, jotka olivat olleet hänen palveluksessaan ja nyt jääneet leivättömiksi, mutta jotka hänen pelastumisensa kautta toivoivat taas kohoavansa. Näistä mainittakoon eräs Tuomas Jaakonpoika ynnä useat muut, jotka olivat kuuluneet kuningas Eerikin henkivartijaväkeen, mitä ei vielä oltu laskettu hajalle. Heidän onnistui todellakin saada aikaan kapina Smålannissa, mutta heidät yllätettiin ja kapinan johtajat mestattiin.

Vaarallisempi oli de Mornayn yritys Eerikin vapauttamiseksi. Hän oli astunut kuningas Juhanan palvelukseen ja nousi nopeasti suosiossa, mutta siitä huolimatta hän ei voinut tunteettomana katsella entisen herransa kovaa kohtelua.

Hänet lähetettiin Englantiin huoveja pestaamaan. Matkalla kypsyi hänessä päätös Juhanan kukistamisesta ja Eerikin vapauttamisesta. Väitetään kuningatar Elisabetin, entisen kosijansa kohtaloa säälien, kehottaneen Mornayta tähän.

Oli miten oli, hän palasi Tukholmaan 1573, mukanaan 5,000 skottilaista ja useita reippaita päällikköjä. Vaivatta Mornay viekoitteli heidät salaliittoon. Useat tyytymättömät valtakunnassa yhtyivät siihen.

Mornay puhui kuninkaalle skottilaisesta miekkatanssista, joka oli hyvin mainio. Sitä esitti joukko miehiä kypärään ja haarniskaan puettuina paljastetuin miekoin, ja sitä pidettiin hyvin komeana ja reippaana.

Kuningas halusi nähdä sitä, ja niin päätettiin, että se esitettäisiin eräänä iltana linnassa.

Salaliittolaiset tekivät nyt suunnitelmansa. Mornayn piti itse ottaa osaa tanssiin, ja kaikkien silmäin tuli olla tähdätyt häneen. Kun hän laski kypäränsä silmikon, tuli kaikkien tehdä samoin ja senjälkeen surmata ne herrat, joita pidettiin vihamielisimpinä kuningas Eerikkiä vastaan.

Juhanan surmaamisen otti Mornay omalle osalleen. Toisen osaston piti rientää Gripsholmaan, missä Eerik silloin oleskeli, vapauttamaan hänet. Sellainen oli suunnitelma.

Mutta Juhanaa varoitettiin ja tanssi jätettiin.

Salaliittolaiset kielsivät niin kivenkovaan, että ilmiantaja sai hengellään maksaa ilmiantonsa; mutta myöhemmin todistettiin kuitenkin de Mornayn syyllisyys ja hänet tuomittiin kuolemaan.