"Tsaariltako?"
"Hän lupaa auttaa minut vankeudesta."
"Voiko hän sen?"
"Tanskan herttua Maunu tahtoo auttaa häntä."
"Mitä hän tahtoo avustaan?" kysyi Kaarina, joka jo oli oppinut niin paljon politiikkaa, että tiesi, ettei mitään annettu eikä otettu ilmaiseksi.
"Ruotsi asetetaan Venäjän ylivallan alaiseksi."
"Sehän ei käyne laatuun."
"Hän saa antaa paremmat ehdot."
Kuningas kiinnitti nauhan ikkunaan merkiksi, että tahtoi jatkaa keskusteluja, ja odotti sitten mitä kiihkeimmällä levottomuudella, että tuo luuloteltu turkkilainen tulisi takaisin, mutta häntä ei kuulunut. Sen sijaan saapui Venäjältä huhu, että tsaari Iivana oli aikeissa vapauttaa Eerikin.
Juhana antoi heti käskyn siirtää vangit Kastelholmaan. He olivat olleet Turussa vuoden, verrattain onnellisen vuoden, ja kun he lähtivät linnasta, sai Kaarina sen suuren ilon, että näki vanhan ystävänsä Benediktuksen.