"Täytyykö minun oleskella vallan vierasten joukossa?" kysyi hän tukahtuneella äänellä.
"Kaikki ovat hyviä ja kilttejä sinulle."
"Lupaatko kirjoittaa minulle usein?"
"Ethän sinä osaa lukea, rakas lapseni."
"Toiset lukevat sen minulle."
"Mutta minä en tahdo, että muut näkevät miten huonosti minä kirjoitan. Sitä eivät saa nähdä muut kuin minä."
"Minä koetan kiireesti oppia; kirjoitatko sitten?" kysyi hän uupumatta.
"En, ennenkuin voin tehdä sen paremmin kuin nyt. Et sinä voisi lukeakkaan variksenvarpaitani."
Poika katseli häntä ihmetellen; kirkkaat lapsensilmät täyttyivät kyynelillä.
"Emmekö me saa kuulla mitään toisistamme?" kysyi hän murtuneella äänellä.