Mutta tuo tuskin seitsentoistavuotias Romana oli yksin maailmassa ilman ystäviä ja omaisia.
Sattumalta sai kuningatar kuulla puhuttavan hänen avuttomasta tilastaan ja kutsui hänet luoksensa.
Romana tuli ja voitti kohta kaikkien sydämet.
Mitä suurimmalla kiitollisuudella hän hyväksyi tarjouksen, että hän jäisi hoviin kuningattaren koristeneulojattareksi.
Ollen alttiiksiantavainen ja koettaen olla Katariinan mieliksi voitti hän kuninkaan suosion, ja hänen sallittiin usein olla läsnä pienissä iltaseurusteluissa.
Eräänä päivänä Katariina tapasi hänet työnsä ääressä kyynelten vallassa.
Hämmästyneenä hän kysyi syytä siihen. Silloin Romana heittäytyi hänen jalkoihinsa ja pyysi, ettei häntä enää kutsuttaisi illatsuihin.
"Kuka on loukannut sinua?" tiedusteli kuningatar. "Prinssi Juhana."
"Minä arvasin sen."
Tyttö ojensi hänelle sievoisen kirjeen; se oli prinssiltä, mutta ilman nimimerkkiä.