Kaarle vaati vahingonkorvausta koko siltä ajalta, jolta hän ei ollut saanut tuloja herttuakunnastaan.
Ja kun Juhana kirjeissään nimitti häntä "meidän valtakuntamme perinnölliseksi ruhtinaaksi", niin Kaarle vastasi, ettei Ruotsi ollut Juhanan enemmän kuin muidenkaan ruhtinasten yksityisomaisuutta.
Myöskin sotapalveluksen suhteen, niin, melkeinpä kaikissa kysymyksissä he olivat eri mieltä, mutta enimmin ehkä uskonnollisissa asioissa.
* * * * *
Enemmän kuin seitsemän kuukautta kului arkkipiispan kuolemasta, ennenkuin hänen seuraajansa nimitettiin.
Sillä aikaa työskentelivät kuningas ja Pietari Fecht, tehden entisen arkkipiispan kirkkojärjestykseen niitä muutoksia ja lisäyksiä, joiden — kuten sanottiin — piti antaa sille tarpeellista selvyyttä ja varmuutta.
Samalla pantiin kaikki voimat liikkeelle maaperän valmistamiseksi uudelle kirkkojärjestykselle.
Pietari Kaarlenpojan toimeksi annettiin uuden liturgian puolustus. Papeista useat saivat ja toisille luvattiin hyvät kirkkoherranpaikat, kun he lupasivat kaikin voimin työskennellä siihen suuntaan, että liturgia tulisi käytäntöön otetuksi.
Vesteråsin äskenvalittu piispa, Erasmus Nikolauksenpoika, sai edeltäpäin käsikirja-ehdotuksen, ja samalla käski kuningas häntä vaikuttamaan hiippakunnan papistoon sen hyväksi.
Kuninkaan alamaisina kätyreinä oli ensi sijassa Olavi Sverkerinpoika; häntä nimitettiin ensin Olaus Potomanderiksi tai Olavi Elfkarliksi, koska hän oli syntynyt Elfkarlebyssä. Sittemmin nimittivät protestantit häntä Olavi Perkeleenpojaksi, koska hän kirjoituksissaan puolusti liturgiaa, sekä lopuksi Olavi Kaavunkääntäjäksi, hän kun aina horjui puolelta toiselle.