Arvokkaana apumiehenä oli hänellä Henrik Henrikinpoika, joka sittemmin murhasi kuningas Eerikin.
Kolmantena oli Henrik Matinpoika, naimisissa sen Antti Niilonpojan sisaren kanssa, joka 1573 sai Eerikiltä tehtäväkseen, surmata herttua Juhanan.
Tämä arvokas kolmikko kirjoitteli innokkaasti liturgian puolesta ja koetti kaikin voimin saada sitä käytäntöön.
Lueteltuamme ne voimat, jotka olivat Juhanan apuna lähenevässä taistelussa, on paikallaan muistella, mitä Kustaa Vaasa sanoi pojilleen:
"Varatkaa ympärillenne miehiä, jotka ovat kunnollisia ja tunnetut puhtaasta elämästään. Muistakaa, että teistä ajatellaan sitä, mitä näistä tiedetään."
Kirkolliskokous sekä samaksi ajaksi määrätyt valtiopäivät avattiin
Tukholmassa kesäkuun 6 p:nä 1574.
Piispat olivat kutsutut saapuville; kunkin tuli tuoda mukanaan muutamia tuomiokapitulinsa miehiä ja pari hiippakuntansa etevintä pappia.
Kuningas esiintyi osaksi itse, osaksi Fechtin kautta. Hän puolustihe sitä epäluuloa vastaan, että hän muka oli taipuvainen roomalaiseen uskoon: se oli "juutalaisvalhe"; hän muka tahtoi vain puolustaa ja kehittää vanhan kirkon oppia sekä pitää huolta kirkoista ja kouluista.
Nyt oli monenmoista harhauskoa kaikissa Euroopan maissa, ja levottomuutta ja erimielisyyttä oli niissäkin jumaluusoppineissa, jotka nojautuivat Augsburgin tunnustukseen. Epätietoisina omasta uskonnostaan olivat monet lähettäneet lähettiläitä Konstantinopoliin koettaakseen yhdistää protestanttisuutta kreikkalaiseen kirkkoon.
Sellaisen erimielisyyden vallitessa uskonnon asioissa oli parasta — selitti Juhana — palautua ensimäisen kirkon apostoliseen ja katoliseen uskoon, jota sekä pyhä raamattu että kirkkoisät opettivat.