Stanislaus Warsewitz, josta Hosius mainitsi kirjeessään kuningattarelle, saapui kesäkuun 16 p:nä Tukholmaan. Hän oli erinomaisen liukas ja hienosti sivistynyt mies. Niissä keskusteluissa, joita hänellä oli kuninkaan ja Fechtin kanssa, kehittyi näissä molemmissa tieto siitä, että he olivat jumaluusoppineita ja kirkonopin parantajia, ja kun jesuiitta elokuussa oli matkustanut pois, kyhäsivät he yhdessä uuden kirkkokäsikirjansa.
Joulukuussa kutsuttiin uusi arkkipiispa, joka ei vielä ollut saanut valtakirjaansa, Tukholmaan, ja siellä asetettiin hänen hyväksyttäväkseen seitsemäntoista artikkelia, jotka muun ohessa hyväksyivät luostarien palauttamisen, pyhimystenpalveluksen, esirukoukset vainajain puolesta ja vanhan kirkon juhlamenojen uudelleen käytäntöön ottamisen.
Uusi piispa antoi houkutella itsensä allekirjoittamaan kaiken tämän, ja sitten hänet valtuutettiin virkaansa.
Heti senjälkeen kutsuttiin uusi pappeinkokous neuvottelemaan muutoksista 1571 vuoden kirkkojärjestykseen arkkipiispan hyväksymäin artikkelien mukaan. Tämän jälkimäisen tuli olla edellisen selvityksenä ja täydennyksenä.
Virkaan-asettaminen tapahtui sitten Upsalassa Pietari Brahen.
Hogenskild Bielken, Eerik Sparren ja Eerik Stenbockin läsnäollessa.
Siinä noudatettiin kaikkea katolista komeutta piispanhiippoineen,
kaapuineen ja sauvoineen (jotka siitä pitäen ovat säilyneetkin).
Kuningas käski, että öljyllä voitelemistakin olisi käytettävä; kaikki läsnäolijat olivat sitä vastaan, mutta kuninkaan tahto pääsi kuin pääsikin voitolle.
Tämän jälkeen oli vähitellen otettava uusi messujärjestys käytäntöön ja palattava uudelleen latinalaiseen messuun.
Arkkipiispa sitoutui muun muassa pitämään huolta siitä, että papit tarkoin noudattivat kirkollisia juhlamenoja ja juhlapäiviä (entisiin lisättiin katolis-aikaiset, poisjätetyt Magdaleenan, Laurentiuksen, Kristuksen ruumiin, Maarian syntymisen ja taivaaseenastumisen juhlat).
Muuten tuli arkkipiispan noudattaa sitä lakia, joka oli tai saattoi tulla hyväksytyksi, eikä ottaa käytäntöön mitään, jota kirkolliskokous ja kuningas eivät olleet hyväksyneet ja vahvistaneet.
Helmikuun 1 päiväksi 1575 kutsuttiin Tukholmaan arkkipiispa, Linköpingin, Skaran, Strengnäsin ja Vesteråsin piispat, Tukholman papisto, Skaran tuomiorovasti Sven Benediktuksenpoika ja Vesteråsin tuomiorovasti Salomo Birgerinpoika, Strengnäsin kirkkoherra Reinhold Ragvaldinpoika sekä Skaran koulumestari Olaus Laurentiuksenpoika.