Kokoontuneille esitettiin kaikki ne muutokset ja lisäykset 1571 vuoden kirkkojärjestykseen, jotka olivat sopusoinnussa niiden artikkelien kanssa, mitkä uusi arkkipiispa jo oli hyväksynyt.
Papit allekirjoittivat ehdotuksen sitoutuen sitä käyttämään ja noudattamaan, mikäli se olisi mahdollista ja saavuttaisi yleisempää suostumusta.
Lahjomattomia kuin kallio olivat muutamat harvat, niiden joukossa suuressa arvossa pidetty Andreas Angermanus. Juhana ei sillä hetkellä voinut heille mitään, mutta lupasi pitää heidät mielessään.
Kuningas kirjoitti, että luuli herttuan alistuvan hänen uuteen uskonto- ja jumalanpalvelusjärjestykseensä, mutta sai vastaukseksi, ettei herttua tullut poikkeamaan hiuskarvan vertaakaan niistä Ruotsin seurakunnan opin ja kirkonmenojen perusteista, jotka hänen isänsä oli laskenut Jumalan sanan mukaan, hän joka myöskin oli testamentissaan tehnyt Ruotsin kuninkaat uskonnon puolustajiksi juuri tässä mielessä.
Neuvosto aikoi välittää veljesten kesken, mutta kaikki keskustelut olivat turhat.
Kuningas määräsi liturgian noudatettavaksi valtakunnassaan; herttua kielsi sen ruhtinaskunnassaan.
Herttua antoi suojan ja virkoja kaikille, joita Juhana vainosi ja pani viralta.
Tammikuun 7 p:nä 1575 herttua kirjoitti Strengnäsin piispalle Niilolle kehottaen häntä pysymään siinä opissa, jota herttuan isän aikana oli yleisesti saarnattu, sekä selitti, ettei aikonut hyväksyä mitään uusia, tarpeettomia muutoksia uskonnossaan, lisäten: "ja tämän meidän mielipiteemme ilmoittanette kenelle tahdotte, sillä siinä aiomme pysyä".
Liturgia oli painettu ja alkoi tulla tunnetuksi maassa alkupuolella vuotta 1576. Siinä olivat useimmat tai varsinaisesti kaikkikin osat roomalaista messua sekä samoin ne rukoukset ja virret, joita siinä määrättiin papin virkatehtäviin kuuluviksi hänen messupukuun pukeutuessaan ja käsiänsä pestessään. Sitävastoin oli ristinmerkit, kumarrukset ja alttarinsuutelemiset jätetty pois.
Kun se ensin levisi, ei annettu mitään määräyksiä sen käyttämisestä. Tiedettiin, että sen piti kussakin hiippakunnassa tapahtuman piispain toimesta, ennenkuin se otettaisiin seurakunnissa yleisesti käytettäväksi juhlallisen päätöksen nojalla. Mutta näillä oli siihen niin vähän halua, että tarvittiin todellakin Juhanan itsepäisyyttä pysymään päätöksessä, joka oli aivan kansan yleistä mielipidettä vastaan.