Heti kun Juhana lähetti liikkeelle jonkun uuden kirjoituksen liturgian puolesta, kyhäsi herttuakunnan papisto heti vastauksen siihen. Mutta kun he eivät uskaltaneet kirjoittaa niin ankarasti valtakunnan kuningasta vastaan, kuin asia olisi vaatinut, lähetettiin kirjoitus Angermanukselle, ja tämä, jonka vertaista heissä ei ollut mitä loogilliseen terävyyteen ja todistelukykyyn tuli, tämä kirjoitti, painatti ja lähetti pelkäämättä, säälimättä vastauksen korkealle riitaveljelleen.
10.
KAARLE HERTTUA.
Vuonna 1565 valmistettiin häitä Janne Eerinpojan talossa Flodbackassa. Hän oli rikkain talonpoika koko Nyköpingin läänissä, ja häitä piti kestää kaksi viikkoa.
Vieraita oli kutsuttu penikulmien takaa, ja Janne, joka vastikään oli palannut eräältä kutsuntamatkalta, puhui jo taas lähteäkseen kaupunkiin kutsumaan myöskin nuorta herttuaa, jonka hän tiesi ensi kertaa viettäneen joulua linnassa ja jonka hän luuli tuntevansa, koska oli valtiopäivillä ollessaan nähnyt hänet Tukholmassa.
Mutta sitä hänen eukkonsa ei tahtonut.
"Älä hänestä huoli", sanoi hän. "Antaa ihmisten olla omissa oloissaan."
"Jos minä kutsun hänet, niin hän ehkä tekee meille sen kunnian, että tulee; voineehan olla hauskaa nähdä, miten häitä vietetään talonpoikaistalossa vanhan tavan mukaan."
"Hauskuus tässä lie niin ja näin", sanoi Stiina, kätensä selkämyksellä muutamia kertoja pyyhkäisten nenänsä alustaa. "Voi sitä rakkautta, taikoja siinä on varmaan."
"Eiköhän sitä voisi taikoa poiskin?"