"Enkö ole tänne haettanut eukkoja sekä Toftemyllasta että Elganåsista; he ovat leikanneet koloja puihin, siunanneet ruuan, panneet tikkuja ristiin ja polttaneet häntä jalkojen alta… Ja voitko ajatellakkaan", lisäsi hän kuiskaten, "Loitsu-Leena on ollut hautuumaallakin; en uskaltanut kysyä mitä hän sieltä otti, mutta taikajuoman hän keitti Katrille."
"Mitäs tyttö?" kysyi mies uteliaana.
"Hän tappeli vastaan eikä tahtonut ottaa sitä: mutta vaikka sydäntä kirveli, niin minä sanoin hänelle, että ottaa täytyi, tahtoipa tai ei."
"No vaikuttiko se?"
"Hän tuli niin kauhean kipeäksi, että luulin saavamme hautajaiset häiden sijasta."
"Onko hän nyt terve taas?"
"On hän jalkeilla, mutta kyllä hän aamulla sanoi: 'Äiti kulta, sitä en voi auttaa, mutta renki on niin painunut sydämeeni, ettei hän suinkaan lähde koskaan sieltä.'"
"Ehkäpä ruoskalla sentään", ähisi Janne osoittaen pöydälle heittämäänsä hyvin karkeata patukkaa.
"Hyvä ihminen, mitä se kannattaisi, suostuuhan hän vihille milloin hyvänsä!"
"Ja näyttää aivan kalkitulta."