"Kaaso sanoo voivansa auttaa sen käyttämällä vähän punaväriä, jota hänellä on aina mukanaan häissä."
"Akkaväellä on konstinsa kaikkeen, mutta mitä sanoo rusthollari, kun saa nähdä hänet lähempää?"
"Se ei kuulu meihin; me pesemme kätemme. Rusthollari olisi voinut antaa sen pitää hänet, jolle hänet ensimäeksi oli luvattu."
"Ei kannata puhua menneenvuotisesta lumesta; mutta herttuaa en kutsu."
"Sitä mieltä olen minäkin, hän ehkä vain tahtoisi tunkea nokkansa asiaan."
"Omassa talossani olen minä herrana eikä kukaan muu!" ärjäisi Janne Eerinpoika lyöden nyrkkinsä pöytään, jotta kajahti. "Lähetä tyttö tänne!" lisäsi hän sitten.
Elsa muori katsoi häntä pitkään, mutta Stiina ei sanonut mitään, vaan lähti heti ulos.
Isäntä tarttui pöydällä olevaan oluthaarikkaan, joi siitä kelpolailla ja seisoi sitten miettiväisenä, koko naama leveässä hymyssä. Taas hän joi muutaman kulauksen ja laski sitten haarikan pois.
Samassa ovi äkkiä avautui ja Katri tuli sisään.
Hän oli pitkä, tavattoman kaunis tyttö, jolla oli vaaleanruskea tukka ja suuret, tummansiniset silmät; mutta niiden ympärillä oli tummat renkaat, ja posket olivat kalpeat.