"Hyvää päivää, isä", sanoi hän jotenkin reippaasti, "äiti sanoi teidän tahtovan puhua kanssani."
"Miksi sinä olet niin valkea naamaltasi?"
"Ehkäpä suruni tähden."
"Mitä suremista sinulla on; eikö sinulla ole ruokaa ja juomaa yllinkyllin?"
"Kyllä sitä on, Herra nähköön."
"Kun isäsi ja äitisi ovat kuolleet, saat sinä koko Flodbackan, kolmekymmentä lypsävää, yhdeksän härkää, kuusi hevosta, neljäkuudetta lammasta, seitsemäntoista oinasta ja sitäpaitsi kaikki vasikat, mitä silloin on. Luettelenko sinulle kaikki, mitä meillä on?"
"Tietänenpä tuon."
"No, eikö ehkä ole mielestäsi tarpeeksi?"
"Enemmänkin kuin yksi ihminen tarvitsee."
"Eihän se nyt ole tarkoitukseni; kun minä ja äiti olemme neljäneljättä vuotta tehneet työtä saadaksemme kokoon omaisuutta, ja kun Jumala on ottanut meiltä neljätoista lasta ja jättänyt ainoastaan viidennentoista jäljelle, niin tämän pitääkin saada hyvyyttä kaikkien viidentoista edestä ja tulla niin rikkaaksi, ettei mikään talonpoikaissuku vedä vertoja hänelle."