Hän näytti kieltämättä hyvältä uskollisine, rehellisine silmineen, mutta eihän hänellä ollut mitään, sehän se tässä oli pahinta.
"Erkki Olenpoika, valjasta Polle reen eteen ja lähde pappia noutamaan. Minä tahdon, että hän on täällä koko hääaaton; voit lisätä, että minä maksan."
"Kuten käskette, isäntä!" Renki lähti.
"Nyt hän on poissa, ja huomenna tulee pappi; silloin ei tytöllä ole aikaa ajatella häntä."
Mutta kun Erkki saapui talliin, tapasi hän Katrin hevosen luona.
Nähdessään Erkin tahtoi tämä kätkeytyä ikäänkuin kainostellen.
"Rakas Katri!" sanoi Erkki menemättä lähemmäksi.
"Minä kuulin, että sinä menet pappilaan."
"Isäntä tahtoo, että pappi on ajoissa täällä."
"Emmehän sitten enää saane tavata."