"Se kai on tarkoitus."
"Sentähden tahdoin niin mielelläni sanoa kiitokseni ja jäähyväiseni."
"Etkö edes tahdo pudistaa kättäni?"
Epäröiden Katri ojensi kätensä.
Kaksi voimakasta, työn karaisemaa kättä kohtasi siinä toisensa, ja ne sopivat yhteen ihan niinkuin ei niitä enää koskaan tässä elämässä olisi käynyt erottaminen.
"Katri, minä olen hyvin suuresti rakastanut sinua."
"Minä tiedän sen, Erkki", vastasi tyttö nyyhkien.
"Miten tästälähin käy, sitä en tiedä, mutta mielelläni tahtoisin tietää yhden asian."
"Voinko minä ehkä sanoa sen?"
"Ensin täytyy sinun luvata tarkoin miettiä."