"Sen lupaan."
"Ymmärräthän, että minä muutan täältä pois."
"Miksi niin, Erkki? Isän on vaikea tulla sinutta toimeen."
"Sinä ajattelet vain häntä; etkö käsitä, miltä minusta tuntuu kuulla joka päivä puhuttavan sinusta, toisinaan nähdä sinut ja silloin ehkä… ei ei, Katri."
"Sitten lienee parasta, että muutat"
"Mutta sitten kun minä olen poissa etkä sinä saa enää koskaan nähdä minua… unohdatko sinä minut, Katri?"
"Enpä luule", vastasi tyttö hiljaa.
"Tutki sydämesi ja vastaa, ikäänkuin molemmat seisoisimme Jumalan edessä."
Katri pani kätensä ristiin ja seisoi muutaman silmänräpäyksen aivan ääneti; sitten hän kietoi käsivartensa miehen kaulaan ja suuteli häntä.
"Erkki, minä en koskaan unhota sinua!"