Useimmat porvariperheet kaupungissa saattoivat ylvästellä siitä, että herttua oli ollut heillä vieraana.
Muutamissa hän kävi vain kerran, toisissa useita kertoja.
"Eikös sentään, kun tuo kiltti herttua on auttanut minua lihan paloittelemisessa", huudahti paksu teurastajan vaimo kerskuvasti, jättäen viisaasti kyllä mainitsematta, että "tuo kiltti herttua" oli saanut hänet lähettämään parhaat palat kaupungin köyhille. Sen sijaan hän sanoi, kun ostajat niitä kysyivät: "Ne on herttua saanut."
Samoin rikkaimman leipurin ja oluenpanijan luona. Molemmissa paikoissa oli hän avustamassa; leipurissa hän sotki taikinan, leipoi ja voiteli leipiä, ja kun leipuri selitti, että hän niistä (rumista ja kömpelösti tehdyistä) leivistä, jotka herttua oli muovaellut, saisi kaksi kertaa niin suuren hinnan kuin muista, valitsi tämä hyvän joukon juuri näitä muita sanoen, että ne oli lähetettävä kaupungin köyhille, jotka myöskin tarvitsivat joululeipää.
Samaten oluenpanijan luona.
Mutta kun joulu joutui jäineen lumineen, teki nuori ruhtinas pitkiä retkiä, milloin luistimilla, milloin suksilla. Kuka vain tahtoi, sai olla mukana; kullakin oli tulisoihtu kädessä, ja kun tuo pitkä, loistava jono lähti liikkeelle, riemuitsivat katsojat ihastuksissaan ja palelluttivat kernaasti kätensä ja jalkansa kylmässä talviyössä pysyen ulkona nähdäkseen joukkueen palaavan ja saadakseen tervehtiä herttuaa.
Ja hän tempasi lakin päästään, hymyillen nyökäten joka puolelle; kaikki synkät muistot ja ajatukset oli hän heittänyt mielestään. Hän oli nuori, vain viidentoista, nyt hän tahtoi huvitella.
Uudenvuoden iltana poltettiin tervatynnyreitä, ja hän tahtoi olla mukana siinäkin. Erään köyhäinhuoneen lähistöön hän toimitti muutamia tynnyreitä, ja kun ne olivat sytytetyt ja hän näki vanhoja ukkoja ja akkoja ikkunoissa tätä hauskuutta katsomassa, meni hän itse sisään ja jakeli ruokavaroja, joita suurimmassa kiireessä oli hankittu.
Sitten tulivat kestit linnassa, ja kutsuja lähetettiin kaikkiin lähiseudun linnoihin, mutta kaupungin asukkaitakaan ei unohdettu, ei ainakaan teurastajaa, leipuria ja oluenpanijaa.
Herttua noudatti kaikkia hovitapojen vaatimuksia. Hän tanssi ensin arvokkaimpien kanssa. Oli jotakin jäykkää hänen olemuksessaan silloin; sitten hän tanssi porvarivierastensa kanssa ja silloin pääsi poikamaisuus esiin, ja kun hän oli pyörittänyt teurastajan, leipurin ja oluenpanijan puolisoa, olivat nämä tukehtumaisillaan ja istuivat kaikki kolme läähättäen tuoleillaan, kun hän tarttui haarikkaan sanoen tahtovansa esittää maljan, johon jokaisen tuli yhtyä.