"Olen, mutta sitä hän ei ajattele."
"Asianlaita on niin", sanoi rovasti, "että minä, jos herttua suostuu läänittämään Erkille rustitilan, otan omalle vastuulleni nuorten vihkimisen sen kuulutuksen nojalla, joka tässä on toimitettu, kun ensin olen vihkinyt rustitilallisen ja hänen naikkosensa."
"Siihen hän ei suostu", sanoi Janne. "Jättäkää se minun huolekseni", lausui herttua, "ja mitä rustitilaan tulee, suostun siihenkin. Kaikki riippuu nyt siitä, suostuuko Erkki."
"Siitä ei kysymystäkään!" Janne juoksi heti ulos hakemaan uutta vävyään.
Hetkisen kuluttua hän palasi kalmankalpeana. "Hän on poissa!" sanoi hän.
"No, koska täällä ei tule häistä mitään, niin voimme lähteä heti", sanoi herttua ja nousi.
"Armollisin herra, jääkää yöksi; minä etsin hänet."
"Mutta hän ei suostu."
"Oi minua onnetonta, mutta ei hän kiellä… Minä juoksen heti… tällä hetkellä…"
Hän lähti heti ulos.