"Minä maksan sakkoja!" vaikeroi rikollinen.
"Niillä sinä et sovita mitään", virkkoi herttua taipumattomana. "Hän, joka Jumalan edessä on sinun vaimosi, ei ole tullut oikeaan arvoonsa, eivätkä lapsesi ole saaneet isää."
"Minä voin hankkia hänelle miehen."
"Joka halveksii häntä. Sekö olisi hyvitystä? Ja lapset kasvaisivat kuin villipedot erämaassa."
"Ottaisinko heidät kotiin luokseni?"
"Ja pakottaisit myöhemmän vaimosi sietämään heitä. Luuletko hänen sitä mielellään tekevän?"
"Hän saisi sen tehdä."
"Ja sinä tekisit kotisi helvetiksi; ei käy. Mieti parempi ratkaisu tai pääset hengestäsi."
"Hengestäni", ulisi talonpoika kauhistuneena.
"Parempi niinkin, kuin että useat tulisivat onnettomiksi sinun tähtesi."