"Kuta pikemmin, sitä parempi!"
Rovasti viittasi sulhasta seuraamaan, ja Janne Eerinpoika hänen toisella puolellaan suuntasivat kaikki kolme kulkunsa talon paraimpaan huoneeseen.
Herttua seurasi heti perässä ja huvikseen sai hän nähdä, miten rustitilallinen ällistyi huomatessaan vaimon ja lapset, jotka odottivat häntä komeain vihkipallien ääressä muhkeasti valaistussa juhlasalissa.
Koko talon väki oli koottu sinne, ja rovasti piti puheen, joka sopi niin hyvästi tilaisuuteen, että kun vihkiminen toimitettiin kohta senjälkeen, jokaisesta tuntui, kuin olisi rikos nyt sovitettu niin hyvin kuin sen sovittaa voi.
Sekä ennen että jälkeen juhlamenojen oli miehemme aivan muuttunut; hänen kerskuvasta pöyhkeydestään ei ollut rahtuakaan jäljellä. Hän veti lapset lähemmä itseään ikäänkuin suojakseen, ja hänen silmäyksensä seurasivat herttuaa.
Nyt kuului kellojen kilinää ja laukauksia; läheltä ja kaukaa tuli vieraita häätaloon. Silloin Kaarle sanoi Elsa muorille:
"Haluaisinpa nähdä Katria, ennenkuin lähden."
"Saanko kutsua hänet tänne?"
"Ette, minä tulen kanssanne."
He menivät hänen kamariinsa.