"Eivätkö he voi tehdä mitään teidän hyväksenne?"
"Luulemme, että he valmistavat meille sijaa tuolla ylhäällä; he ovat kuolleet jok'ainoa."
"Millä tavalla?"
"Kaksi reipasta poikaa kaatui Svarterån luona, yksi Skånessa ja yksi Turun lähellä. Oli meillä kaksi tyttöäkin, mutta he kuolivat molemmat ruttoon. Ne olivat katkeria aikoja, sen voitte arvata, hyvä herra; mutta kuka tietää mitä olisi voinut tapahtua. Sentähden sanomme nyt niinkuin vanha arkkipiispa, kun hän menetti neljä poikaansa: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!"
Vanhus oli pannut kätensä ristiin ja loi niin kauniin silmäyksen taivaaseen päin, että herttua ehdottomasti kysäisi:
"Mikä on nimenne?"
"Katri", vastasi hän, "vanha Katri".
Kaarle hytkähti, mutta sanoi sitten:
"Jospa kaikki Katrit olisivat yhtä tyytyväisiä loppuun asti!"
He saapuivat vaivaistaloon, ja herttua käski erään pojan pitämään hevosta sen aikaa, kun hän kantoi eukon hänen osoittamaansa pimeään, ikävään kamariin.