"Miten on laitasi, Katri?" kuului ääni vuoteesta.
"Eipä vaaraa", vastasi tämä, "astuin harhaan ja lankesin. Tämä siunattu nuori herra on ollut kuin oikea isä minulle, enkä tiedä miten palkita sitä, jos hän ei ehkä tahdo tyytyä luutiini, niin moneen kuin niitä tulee, koska hän on tuonut kotiin kaikki luudaksetkin."
"Mitä hän niin monella tekee?" murisi ukko. "Riittäneväthän puoletkin; jostakin täytyy meidänkin elää."
"Olkoon niinkuin hän tahtoo", oikaisi Katri.
"Voin ajatella asiaa", sanoi Kaarle. "Kun olen herttuan tallimestari, ostan tästälähin kaikki Katri muorin luudat, jos hän niin tahtoo."
9 — Eerik XIV ja Juhana III. 3.
"Mutta ei halvemmasta kuin neljä kappaletta äyristä", ärähti ukko taas.
"Ja sitten lähetän tänne herttuan lääkärin tarkastamaan Katri muorin jalkaa", lisäsi Kaarle.
"Nulikat lupaavat usein enemmän kuin voivat täyttää", väitti ukko taas; "sellaiset mahtavat eivät välitä hitustakaan meistä köyhistä raukoista."
Kaarle laski hopearahan Katrin helmaan ja lähti. Poika, joka odotti ulkona, sai käskyn olla vanhuksien apuna; palkkion vaivoistaan tuli hän saamaan kysymällä herttuan tallimestaria.