Sitten täytyi heidän molempain olla mukana kurjalla sotaretkellä Rantzowia vastaan. Miten kiehuikaan hänessä, kun täytyi olla katselijana, vaikka olisi voinut niittää laakereita! Mutta kuningas pelkäsi, että veljekset, jos saivat päällikkyyden, ensi toimekseen syöksisivät hänet valtaistuimelta. Niin, he sopivatkin siitä, että kun sopiva hetki on tullut… he jakavat kuninkuuden; niin lausui Juhana, tuo kavala, petollinen Juhana.
Tulivat sitten häät. Ne olivat hourupäisyyden huippu. Kuningas voi tehdä jaloimman, ihanimmankin naisen maailmassa jalkavaimokseen, mutta jos tämä on halpa huovintytär, ei hän voi naida häntä. Tämä teko oli sentähden sodanjulistus koko Ruotsin pöyhkeätä aatelia vastaan; paljon oli annettu anteeksi, nyt oli mitta täynnä, Eerik oli mahdoton olemaan kuninkaana — ainaiseksi mahdoton.
Seurasi sitten valtaistuimelta-syökseminen — vankeus.
Kuinka olikaan Juhana luvannut ja vannonut, että he yhteisesti hallitsisivat valtakuntaa! Kykeniköhän Juhana yksin sitä tekemään? Olikohan hän koskaan tietänyt, mitä oli tahtonut, tai oliko hän tahtonut sitä, minkä tiesi oikeaksi?
Neuvosto ja aateli olivat äänestäneet yksin häntä, vaikka tiesivät ja olivat itse nähneet, että Kaarlen urheus ja viisaus ratkaisivat asian. No niin, nyt heillä oli tilaisuus koetella uutta kuningastaan ja tulla huomaamaan, miten hän oli heidän toiveittensa mukainen. Mutta perintönsä Kaarle tahtoi saada viimeiseen hiukkaseen asti ja itse hallita sitä niinkuin parhaaksi katsoi.
Eniten koski häneen Eerikin osaksi tullut kohtelu; tämähän oli kuitenkin kruunattu kuninkaaksi ja heidän isänsä poika.
Kaarle saattoi kyllä mielipiteensä Juhanan tietoon, mutta asia ei siitä parantunut.
Merkillistä on kuitenkin, kuinka nuori herttua painoi leimansa moniin hallitustoimiin. Kun jotakin tärkeämpää oli tekeillä, oli hän aina osallisena siinä, tavallisesti välillisesti; herttuakuntaansa hän sitävastoin hallitsi itse, sallimatta kenenkään sekaantua siihen.
Jo nuorena hän alkoi hallituksensa. Isä oli aina hänen esikuvanaan.
Yleinen opetus oli huonolla kannalla, tuskin oli sitä nimeksikään.
Kaarle perusti kouluja, ja jos hän ei ollut tyytyväinen opetuksen
kulkuun, kävi hän joskus itsekin hoitamaan sitä.
Mutta silloin saikin keppi olla virantoimituksessa yhtä hyvin talonpoikain kuin torpparienkin lasten selässä.