"Oli kuin joku olisi pidättänyt kättäni."
"Ehkäpä pelkäsitte saavanne itse surmanne?"
"Olihan ympärilläni vain uskollisiani."
"Ettekö käsitä, että Jumala ei sallinut murhaa. Ja luuletteko nyt, että minä suojelisin sitä, jonka Hän on hyljännyt? Te olette rikkonut kuningasta vastaan, hän yksin olkoon teidän tuomarinne."
Vahti kutsuttiin sisään, ja rukouksistaan, vastaväitteistään huolimatta de Mornay lähetettiin takaisin Tukholmaan, kärsimään kuninkaan tuomitseman kuolemanrangaistuksen.
Kirkolliset seikat alkoivat kehittyä yhä pitemmälle. Valtiopäivillä 1573 oli kuningas suostunut siihen kirkkojärjestykseen, jonka arkkipiispa oli säätänyt ja joka oli lähimmiten sopusoinnussa heidän isänsä tahdon ja määräysten kanssa: ja nyt muutamia kuukausia piispan kuoleman jälkeen hän julkaisee tähän hyväksyttyyn kirkkojärjestykseen selityksen, joka kokonaan kumoaa sen ja panee sen sijaan jotakin aivan uutta.
Se ei tulisi voimaan ainakaan herttuakunnassa, siitä tahtoi Kaarle vastata.
Ja niin annettiin mitä ankarin määräys, ettei mitään poikkeusta saa herttuakunnassa tapahtua kuningas Kustaa Vaasan hyväksymästä ja valallaan vahvistamasta evankelisluterilaisesta uskontunnustuksesta.
Mutta kaikista yleisistä toimista palautuivat hänen ajatuksensa ja sydämensä Skellestadiin.
Hän oli päättänyt puhutella vanhusta ja panikin toimeen, mitä oli päättänyt, niin vaikeata kuin se olikin.