Elisabet oleskeli tähän aikaan Strömsholmassa tuon hyvän ystävän luona. Jos Kaarle tahtoi tulla sinne heitä tervehtimään — kirjoitti Elisabet — niin hän kyllä pian myöntäisi, että Strömsholma kadottaisi suojelusenkelinsä, jos Katariina ainaiseksi sieltä karkoitettaisiin. Elisabet oli äskeisin palannut Kungsbrosta, jossa oli oleskellut useita päiviä huvittamassa ja lohduttamassa heidän onnetonta veljeään Maunua.

Kirjeen lopussa mainittiin, ettei Tukholmassa koskaan kuule puhuttavan muusta kuin liturgiasta ja katolisuudesta, ja kun hän ei pitänyt toisesta enempää kuin toisestakaan, ei hän aikonut piakkoin palata sinne.

Ei ole tietoa, vastasiko Kaarle kirjeeseen, mutta senjälkeen jäi koko asia, ja hän oli taas yhtä kuuliainen poikapuoli kuin aina ennenkin.

Mutta Juhanalle hän aikoi tehdä myönnytyksiä vasta viime tingassa.

Kaarle tunsi aivan hyvin, että hänellä kirkollisissa riitakysymyksissä oli koko Ruotsin kansa takanaan, ja hän olikin vakaasti päättänyt kohta alkavassa kamppailussa kestää tai kaatua sen keralla.

Mutta tässä keskeymättömässä toimiskelussa ei jäänyt aikaa tulevaisuuden suunnitteluun. Nykyisyyteen oli hänen suunnattava koko toimintansa; herttuakunnassa oli paljon tehtävää, ja hän tahtoi missä suinkin avustaa yksityistä yritteliäisyyttä.

Muutamia vuosia Birgittan kuoleman jälkeen, kun ensimäinen ja katkerin suru oli helpottanut, kohtaamme hänet taas matkoilla herttuakunnassaan.

Monin paikoin oli suuri puute asukkaista; talonpoika ei voinut viljellä maatansa työväen puutteen tähden, mutta Kaarle keksi keinon. Hän käski suomalaisia muuttamaan maahan niin paljon kuin vain halullisia oli. Suureksi osaksi asettuivat nämä Vermlantiin, ja muutamia vuosia myöhemmin hän kirjoitti heille:

"Koska kaikkivaltias Jumala on Vermlannin vuoriin kätkenyt kaikenlaista malmia, niin tietäkööt kaikki, että kuka tahansa löytääkin malmivuoren, hän saa sitä vapaasti käyttää kymmenykset suorittamalla."

Samoja periaatteita hän seurasi metsien suhteen kirjoittaen, että jokainen, joka tahtoi raivata uudistalon Vermlannin salomaille, sai pitää sen omana perintötilanaan.