Mutta ei näissä hyvissä säädöksissä kylliksi. Hän matkusteli laajalti yltympäri tarkastamassa, noudatettiinko niitä oikein. Vanha sananlasku: "Isännän askeleet pellon höystävät", tuli tässä paraiten sovelletuksi.
Herttuan nuhteet saivat aina aikaan parannusta, ja hänen kiitoksensa olivat kuin kiihottimena uusiin ponnistuksiin. Mihin tahansa hän saapuikin, siellä tuli juhla; missä hän ennen oli käynyt, siellä tiettiin, ettei hän pannut arvoa herkkujen paljouteen ja hienouteen, vaan yksinkertaiseen talonpoikaisruokaan, hyvin leivottuun leipään ja hyvään, kotonapantuun olueen.
Sitten hän kertoili, miten oli matkustellut yltympäri isänsä kanssa ja nähnyt, kuinka humalat otettiin alas seipäistä ja kuinka halukkaita he olivat kertomaan kuninkaan palatessa, suuriko sato oli ollut.
Ja sitten hän vielä kertoi, kuinka hän oli kehottanut heitä hoitamaan suuria mehiläistarhoja, ei ainoastaan hunajan saannin vuoksi, vaan myöskin sentähden, että se edisti puiden hedelmöittymistä.
Miehet ja naiset kuuntelivat hänen ympärillään tarkkaavasti seuraten hänen puhettaan ja nyökäyttivät sitten hyväksyvästi päätään toisilleen. Mitä niin oppinut herra oli sanonut, sen saattoi toki uskoa ja ottaa varteen.
Sattuipa hän toisinaan matkoillansa ajamaan ohi talon, jossa vietettiin häitä tai jossa oli jotkin muut kestit.
Silloin hän saattoi sanoa: "Tähän jäämme yöksi", tai myöskin:
"Riisuppa hevonen muutamaksi tunniksi."
Suuri oli hämmästys ja ilo, kun herttua tuli sisään; mutta niin nopeasti hän mukautui oloihin, että hämmästys hävisi kuin puhallettu, ennenkuin se oikein oli ehtinyt päästä valtaankaan. Tanssitilaisuuksissa hän pyöritteli morsianta ja, jos oli hyvällä tuulella, myöskin morsiamen äitiä ja morsiustyttöjä. Sitten hän asettui juomapöytään miesten seuraan, tarttui ensimäiseen oluthaarikkaan, minkä käsiinsä sai, joi heidän maljansa, otti aluksi osaa keskusteluun ja käänsi sen sitten sellaisiin kysymyksiin, mitä hän milloinkin tahtoi pohdittavaksi.
Jos hän sattui johonkin porvariperheeseen, jossa huomasi tavat yksinkertaisiksi, ahkeruuden ja järjestyksen hyväksi, oli hänen puheensa hyvin kevyttä ja teeskentelemätöntä. Hän tahtoi antaa muillekin tilaisuuden tuntea samaa tyytyväisyyttä kuin hän itsekin; ja jos hän sai siellä oppia joitakin talousaskareita tai muuta, mikä oli hyödyllistä painaa mieleensä, niin se tuli sitten hänelle puheenaineeksi, jota riitti kauan aikaa.
Mutta voi sitä emäntää, jonka perheessä koreileminen ja turhuus vallitsivat! Tapahtui toisinaan, että hän asteli pyntättyjen akkojen ympäri katsellen vain heitä, mutta hänen silmäyksensä puhuivatkin enemmän, kuin sanat olisivat vaikuttaneet, eivätkä he koskaan unohtaneet saamaansa läksytystä.