Mutta rahvas rakasti, melkeinpä jumaloi häntä, ja tapahtuipa toisinaan tuollaisissa tilaisuuksissa, että yksi tai toinen rohkeni kysyä:
"No, eikö armollinen herttuamme mene pian naimisiin?"
Alussa kävivät vain kulmat kurttuun eikä hän vastannut mitään, mutta sitten hän sanoi:
"Saanen tuota tuumia."
Ja hän tuumikin sitä; hän oli 27-vuotias, kruununperimys täytyi saada varmalle kannalle. Sigismund oli katolinen, eikä kukaan tiennyt mitä voi tapahtua.
Hänellä ei ollut ketään erityisesti mielessään, mutta voisihan hän ainakin käydä tutustumassa ulkomaisiin ruhtinattariin.
Hän tiesi, että sitä lajia rihkamaa oli Saksassa paljon; ja siellä oli hänen rakas siskonsakin, olisihan hauska tavata häntäkin.
Aikomuksensa hän ilmaisi vain Elisabetille lopettaen kirjeensä: "Pysy vahvana isämme uskossa, pidä se johtotähtenä kautta elämäsi."
Sitten hän matkusti meritse.
Syyskuun 5 p:nä 1577 hän nousi maalle Greifswaldissa ja kävi sitten useissa pienissä ruhtinaskunnissa Pommerissa ja Mecklenburgissa saaden osakseen sydämellisen vastaanoton.