Ensi rynnäkössä sai Brockenhusen kuulan sääreensä, ja hänet täytyi viedä pois tappelusta.
Seuraavana päivänä piti Rantzowin eräältä aivan linnoituksen alapuolella olevalta merikalliolta lähemmin tarkastaa sitä ja samalla olla itse avullisena tykin suuntaamisessa.
Siinä toimessaan hän kumartui kallionkielekkeen yli, ja samassa silmänräpäyksessä tuli tykinluoti vieden häneltä puolen päätä.
Tämä tapahtui marraskuun 11 p:nä.
Tanskalaisten leirissä syntyi suuri hämmennys.
Kun Brockenhusen sai kuulla urhean aseveljensä kuoleman, valtasi hänet niin syvä suru, että haavaan tuli kuolemanvihat, ja niin hänkin kuoli.
Kuningas Fredrik oli sattumalta itse saapuvilla piirityksessä; vimmoissaan molempain päällikköjensä menettämisestä hän päätti itse uskaltaa hyökkäyksen.
Käsky annettiin, ja tanskalaiset kävivät rynnäkköön rohkeasti ja kuolemaa halveksien.
Heidät lyötiin kuitenkin takaisin, mutta taistelussa kaatui urhea Bo
Grip, ja miehistö antautui.
Se tapahtui joulukuun 4 p:nä 1569.